Helposti laskettava kaksoispaulaverkko perinteisellä korkkipaulalla, käyttövalmiina lukkopuikkarilla. Reunavahvikkeet ja lenkit verkon päässä. Pietarin muikku- ja silakkaverkot on pauloitettu keskimitaltaan 33 m:n mittaisiksi, joten verkossa on enemmän pyyntineliöitä kuin tavallisissa verkoissa. Liinan silmä aukeaa myös enemmän, mikä muoto sopii hyvin pyöreälle muikulle. Kymmenien vuosien kokemus verkkokalastuksesta takaa verkon korkean laadun. Vesien lämmettyä heinäkuussa muikku alkaa kerääntyä talven jäljiltä suurimpiin parviin. Muikut siirtyvät vesien lämmettyä kohti syvänteitä ja hakevat vettä, joissa lämpötila on noin +15 astetta. Syvissä järvissä muikut liikkuvat päivisin välivedessä. Verkot kannattaa laskea vasta illalla, jolloin muikut nousevat pintaan syömään planktonia. Tyynenä kesäiltana yleensä muikkuparven löytää katseella, kun seuraa pintakäyntejä. Päivisin parvia voi etsiä kaikuluotaimella. Myös kirkuva lokkiparvi paljastaa pinnan lähellä uivat parvet. Todennäköisesti muikut löytää järven syvimpien monttujen yläpuolelta. Verkot lasketaan joko aivan pintaan tai 0,5-1 metrin tapsikoholla pinnan lähelle. Mikäli siitepölyä tai lokkia/kalaa syöviä sorsalintuja on paljon, pidennetään tapsin pituutta tarpeen mukaan. Verkot viritetään pinnan tuntumaan tapsikohoilla, joita kiinnitetään noin viiden metrin välein.Verkot kannattaa nostaa ylös heti aamuvarhaisella. Lokit heräävät aamulla ja ne hakevat muikut verkosta jopa metrin syvyydestä. Lämpimässä muikut pilaantuvat herkästi. Hyvä keino pitkittää kalojen lämpenemistä on täyttää verkkosaavit jäähileellä ennen järvelle lähtöä. Myös verkosta irrotetut kalat tulisi heitellä suoraan jääkylmään veteen. Syksyllä muikkuparvet alkavat siirtyä selkävesiltä kutupaikoille, jolloin sitä voidaan pyytää läheltä rantaa pohjaan laskettavilla verkoilla.